ehkä jopa soitellut

Mä oon koittanut soittaa sulle about 20 kertaa.

Mä olisin enemmänku mielelläni soittanut sulle ja jutellut sun kanssa, mut jos sä et vastaa mulle ja tai lyöt luuria korvaan, niin eiks silloin oo häiriköintiä koittaa soittaa?

Mä olisin enemmän kuin mielelläni soittanut sulle ja jutellut sun kanssa.

 


Ps. Toivottavasti oot saanu vierailuja sun sivustolle tarpeeksi ja ne edesauttaa sua sun kuvioissa. Tunnen sut. Olisit vastannut sähköpostiin, tai lähettänyt meiliä alunperinkin, ehkä jopa soitellut, jos tarkoitusperä ei olisi vain… ehkä vähän omahyöty ja itsekäs 🤷🏼‍♀️

Mä oon pahoillani noista sun harhoista.

Itsekäs ja omahyöty – Kiitos. Aika hyvin tunnet mut.

Nopea Googletus kertoo, että paljonko sivulla pitää olla vierailijoita, että siitä on jotain taloudellista hyötyä, jos miettii mainoksien kannalta.

+ mulla ei ole yhtäkään mainosta tällä sivulla, josta hyötyisin jotain. Joten kaikella rakkaudella: Sun jotkin mahdolliset käynnit eivät vaikuta mun elämään yhtään mitenkään. Mä en hyödy siitä yhtään mitään, yhtään mitenkään. Mä en edes näe yksittäisiä käyntejä. Google analytics kertoo suuntaa, mutta GDPR:n myötä siellä ei ole yksilöitävissä olevaa dataa. Et ole ainoa joka tällä sivulla käy, joten näen halutessani vain yleiskuvaa kaikista kävijöistä.

 

Miks aloin kirjoittamaan tänne?

Sä et vastannut mun viesteihin. Mä tarvitsin paikan purkaa mitä mun päässä oli.

En mä halua olla mikää häirikkö joka pitää blokata (pitkät viestit). Mä en tiennyt sun sähköpostia ja ne voi aina mennä roskapostiin syystä tai toisesta.

Mä tarvitsin paikan purkaa ajatuksia ja halusin olla rehellinen ja avoin mun ajatuksista, jos luet niin luet, jos et lue niin et lue. Oon tän lisäksi kirjoittanut myös päiväkirjaa, että pysyn järjissäni. Se tosin on vaan mun omaan käyttöön.

Tämä “alue” on myös blokattu hakukeilta ja jokaisesta mahdollisesta paikasta joka tänne voisi linkittää, joten näitä ei näe kuin tietämällä mitä menee lukemaan ja mihin.

 


Sä “et viitsi jatkaa juupaseipäs” = Oon oikeassa etkä viitsi yrittää valehdella enempää.
Tunnen sut.

Jatketaan sitten. Ei mulla ole mitään menetettäväänkään. Usko tai älä, mietin sua siinä, sä sanit, että “viimenenjuupaseipäs” -jos olisin jatkanut sitä, en olisi kunnioittanut sitä, vaan olisin “pakottanut” jatkamaan.

Ikävä että ajattelet musta nykyään vaan pahimman kautta.

Valehdella enempää, mistä?

 


Satutit mua. Pahasti. Aikojen kuluessa annoin anteeksi asioita sun ja meidän takia, mitä vannoin että en antaisi ja joista linjattiin, ettei ole ok.
“Vielä kerran annan anteeksi, se on Jyri ja me ollaan me. Mun on pakko. Kyllä se siitä. Yritän jaksaa.”

Mä tiedän, että sä teit enemmän meidän eteen kuin mä. Oon kiitollinen siitä ja pyydän anteeksi, että en pystynyt samaan. Tekisin toisin jos voisin muuttaa mennyttä. Mä luotin ja oletin liikaa että kyllä kaikki selviää ja baunssaa takaisin.

 


Sitten osoitit mun paikan ja opin, miten kaikki on ollut turhaa. Mä en oikeasti ole mitään. Tuut ja meet mun elämässä miten SINÄ haluat. Miettimättä mun hyvinvointia. Meitä.

Ei pidä paikkaansa, et voi päättää mun puolesta asioita.

Sä olit mulle kaikki. Oot aina ollut. Et suostu uskomaan sitä.

Viimeset kerrat kun oon “hävinnyt sun elämästä” se on ollut sun valinta, ei mun.

 


Aika antaa perspektiiviä. Tajusin, etten voi yrittää pitää kiinni ihmisestä, joka tekee kaikkensa että olis kaukana musta, vaikka ehkä olisin halunnut roikkua nilkassa ja itkeä taas “älä jätä mua, älä lähde”.

Taas päätät mun puolesta. Ei pidä paikkaansa. Mun olis pitänyt tehdä enemmän töitä, mut en ole ikinä halunnut olla erossa susta. Jos sä haluat uskotella itsellesi niin, ja se helpottaa jotenkin sun oloa, niin sit uskottelet.

 


Ainoa mitä VOIN tehdä, on hyväksyä tosiasiat ja opetella antamaan anteeksi itseni takia, mutta en enää oman hyvinvointini kustannuksella- varsinkin kun tilanne oli se ettet välittänyt edes mun hyvinvoinnista.

Mä en nähnyt meidän suhteen tilaa näin pahana, en tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen, mutta kyllä mä välitin sun hyvinvoinnista. Voit taas keksiä itsellesi sopivamman vastauksen jos se sua helpottaa, mutta mä olin esim sen UV jälkeen oikeasti huolissani susta.

 


Mä en jaksa/kestä/siedä, kuinka sä syytät mua tästä kaikesta. Meidän viestivaihto kyllä kiistatta kertoo, että oot tehnyt aivan tietoisia valintoja ja sun käytös tukee kyllä sitä.

Mä en tietääkseni ole syyttänyt sua mistään muusta kuin häviämisestä ja ghostaamsiesta.

Sun valinta on meidän ero. Ei mun. Se ei oo syyttämistä. Sä valitsit, että et jaksa enää katsella mua.

 


Meidän viestiketju osoittaa, että yritin loppuun asti vastata sun vihaan pelkällä rakkaudella ja ymmärryksellä. Jopa kerroin, että tiedän että sulla on paha olla jostain ja pyysin sua puhumaan. Mutta ei.

Sä valitsit muita ja muuta. Nuo valinnat, kaiken jälkeen…?

Sä yritit loppuun asti – häviämällä lopuksi. Kiitos että yritit

 


Aika antaa perspektiiviä. Moniin asioihin. Ja parantaa myös vähän haavoja.

Hyvä että parantaa. Toivon ja uskon sitä myös mulle. Mä odotan sitä et se vitun aika tulis ja alkais parantaa.

 


Oon tässä viime aikoina oppinut, että mä oonkin ihan jees. Oon nokkela, oikeastaan ihan fiksukin paikoitellen. En olekaan ihan hirveän ruma tai rasittava. Hauska jopa. Sanavalmis ja mulla on varmasti meme/tiktokvideo kaikkeen. Mun tunteiden sanoittaminen on taito, mitä kaikilla ei ole ja mikä oikeasti helpottaa elämää paljon. Anteeksiantaminen on kans omanlaisensa skilli. Mua ei tarvi elättää, tienaan itsekin. Mulle ei tarvi ostaa mitään, oon onnellinen käsinkirjoitetusta “<3”-lapusta ja ostan kyllä itse haluamani. Mua ei tarvi pelastaa tai auttaa missään, koska oon tottunut hoitamaan kaiken yksin. Arvostan kaikkea apua ja arkista. Mua ei tarvi arvailla, kerron kyllä. Selvitän kaiken varmasti, parisuhde edellä. Prioriosoin kaikki muut ja oon paikalla, oli tilanne mikä vaan, jos tarvii. Pukeudun ihan semiok. Siivoan. Laitan hyvää ruokaa ja ihan killerisalaatteja. En kieltäydy kyykkyviinistä tai snobbaile turhanpäiväisiä. Mäkkäri, siideri ja peiton alla kaikussa netflix? Aivan täydellinen määrä romantiikkaa. Viihdyn kainalossa mutta pärjään yksinkin. Pystyn kommentoimaan jääkiekkoa tai muotiviikkoa. Musta saa kaverin ihan mihin vaan ja mun itsesuojeluvaisto on ihan nolla. Osaan käyttäytyä ja tuun toimeen kenen kanssa vaan. Mun disneyleffojen itkeminen ja kauhuleffojen katsominen peiton alla, on oikeestaan aika hellyttävää, koska mut on muuten keitetty aika kovaksi enkä näytä mun oikeita tunteita kovin helposti- Ja jos näytän, niin ainakin tietää olevansa spessu. Ajotaitojani tai itsehillintääni liikenteessä en vieläkään kehu, mutta oon varmasti viihdyttävin kuski esiintymiseni kanssa ever.
Oon myöskin nälissäni vittumainen kiukuttelija, epävarma pissis ja kunnon sottapytty draamalaama halutessani, mutta ne menee nopeasti ohi, kun osaa vastata/reagoida niihin ja kuuntelee mikä on.

Kiva et oot oppinut. Noi bosslady-memejen lukeminen varmasti voimaannuttaa. Ei sun tarvi myydä itseäsi mulle enäää, oon kokenut noi livenä. Mulle noista mikään ei oo ollut ikinä epäselvä.

 


Ajan kanssa. Huomasin, että oonkin ihan jees just näinkin. Mä en ollut/ole vaan sellainen, mitä sä arvostat. Sulle, musta puuttuu jotain, oon liian jotain, liian vähän jotain..

Koska mä oon sanonu, että susta puuttuu jotain? Koska mä oon koittanut muuttaa susta yhtään mitään? Koska mä oon sanonut, että sä et kelpaa just tollasena? Koska mä oon sanonu, että et olisi mun tyädellisen tyttöystävän ruummillistuma ja henkistet… henkistytt… henkis.. no täydellinen tyttöystävä.

Jos meillä oli jotain kränää, se ei ikinä liittynyt mihinkään sun “ominaisuuteen” tai sen puutteeseen. pl valehtelu.

 


Ja se on aivan fine. Ei mua olis siltikään tarvinu satuttaa eikä saada ajattelemaan, että en oo _mitään_. Ehkä joskus sitten seuraava arvostaa asioita mitä sinä et ja rakastaakin sitä miten avoin, utelias, hellyydenkipeä draamapönttö selvittäjä mä oon, ei halua mennä nukkumaan riidoissa eikä kestäisi edes olla viikkoa, edes päivää, puhumatta mulle 🤷🏼‍♀️

Mä oon pahoillani, että satutin sua. Se ei silti liity mihinkään sun “ominaisuuten”.

Toivottavasti se seuraava sit arvostaa ja rakastaa sua paremmin kuin minä.

 


Ainakin opetit mut asettamaan rajoja, kiitos siitä. En jatkossa katsele ihan mitä vaan. Uskon, että tulen pääsemään paljon vähemmällä.
Tämän opetuksen hinta oli vaan aika kova.

Kiva et löydät jotain positiivista meidän erosta.

Mä luin jostain, et kun oppilas on valmis, opettaja voi poistua. Kaikki ihmisuhteet opettaa meille jotain. Ehkä mä en sit ollu se sun tyyppi, se loppuelämän tyyppi. Ehkä mä olin vaan joku opettaja matkan varrella valmistamassa sua siihen the suhteeseen.

 


Oli meidän tilanne mikä vaan, mä en halua, tänäkään päivänä, että sulla on mun takia- edes välillisesti- paha olla. Oot ollu mun elämässä pitkään ja sulla on ollut mun elämään suurimpia vaikutuksia kaikista ihmisistä. Vihalla saa vihaa eikä katkeruus vie mihinkään, edes elämässä eteenpäin koska silloinhan sä oot jumissa menneessä.

Mä en voi helpottaa sun oloa mitenkään.
Sä tiedät itsekin, että oot tehnyt asioita, mitä ei meidän kohdalla voi antaa anteeksi ja mistä ei enää edes noustaisi. Sä et palaisi itsekään, jos olisin tehnyt samat. Vai oonko väärässä?
Liika on liikaa.

Jos sä oot sitä mieltä, niin oon tosi surullinen siitä – Suren sua niinkauan ku suren ja toivottavasti aika joskus parantaa mutkin. Mä palaisin sun luokse, oli mikä oli. Koska tahansa. Silmiäräpäyttämättä. Heti. Samantien. Aina. Mulle sä olit niin jotain, ja mä tiedostan sen. Mä olisin voinu luetella noi samat bosslady asiat sulle. Mä tiedostan kyllä mitä mä menetin. En kai mä muuten ruikuttais sun perään. Luuletsä, et mä en saa ketään muuta? Luuletsä, et mä ruikutan sun perään, koska sä oot ainoa nainen jonka voisin saada? MÄ ruikutan SUN perään koska sä olet sä – Sä olet mulle mun Johanna, kaikkea sitä mitä kukaan muu ei ole. Jotain minkä vuoksi mun on koitettava ihan mitä vain. Mä en voi pakottaa sua olemaan mun kanssa, voisimpa, enkä omista sua, omistaisimpa – Jos mä en oo sulle mitään, ni mä en voi kuin surra hukattua mahdollisuutta ja koittaa jatkaa elämää.

Mitä niin konkeerrista mä oon tehnyt, josta ei voisi palata? Mitä tapahtui yhdessä yössä, että musta tuli sun vihollinen?

 


Menit aivan liian pitkälle ja tiedät sen itsekin. Ilman sun “kiitos hei”- viestiäkin, sun valinnoilla aikaan sama tuho olisi ollut kaiken jälkeen melko varmasti too much. Kummallekin. Sä pelkäisit kostoa ja mä hylkäämistä.
Mun näkemys on se, että aiheutit ja loit tietoisesti tilanteen, mistä ei ollut enää paluuta ja tilanteen, mihin mä en enää olisi edes voinut palata ja kuulua, en vaikka olisin halunnut. Vai ootko eri mieltä?

Olen erimieltä.

Sä sanoit jossain aikaisemmassa viestissä, että ihan sama mitä sanot, mä uskon kuitenkin mitä haluan uskoa – Vetoan tähän ja pyydän, et koita, kokeile uskoa mitä mä kirjoitan, älläkä päätä itse, että mitä mieltä olen. Kokeile antaa mahdollisuus, että mitä jos oikeasti tarkoitankin mitä kirjoitan, mitä jos oonkin tosissani. Mulla ei oo mitään tarvetta koittaa pelata tai “manipuloida”(?) sua. Mitä vittua mä siitä hyötyisin? Miksi? Miks mä ruikuttaisin sun perään 2kk, kirjoittaisin jotain vitun nettisivunovelleja, yms jne ect – jos sillä tai sulla ei oikeasti olisi mulle jotain väliä. Mä koitan antaa sitä eforttia, näyttää, että näen vaivaa sun takia. Näyttää, että oon oikeasti tosissani. Sä oikeasti olit mulle jotain mitä tuskin tuun koskaan enää kohtaamaan. Mä en voi päästää siitä helposti irti. Mä haluan koittaa kaikkeni ja kertoa kaikki ajatukseni, koska en myöskään halua katua myöhemmin, että vitsiku olis pitäny sanoa, että mitä mietin. Nyt mä ainakin yritän kaiken mitä voin yrittää. Mitä mä voin koittaa tehdä enempää? En mitään. Jos voisin, tekisin.

Joo, mä pelkäsin sun luotettavuutta siitä ekasta kesästä lähtien. Olis vaan pitänyt osata työstää sitä. Päästää irti niistä kaunoista. Koittaa kehittyä itse ihmisenä. Avata ehkä vähän paremmin mun omia hylkäämisenpelkojen taustoja.

Mä en luonut tietoisesti mitään tilannetta, että ei oltaisi enää yhdessä. Miks mä nyt kirjittaisin sulle? Miksi? En tajua tota ajatuksenjuoksua. Ja sä just kerroit olevasi fiksu. Ainii mut paikoittain.

 


Sä tuhosit mut ja meidät pikkuhiljaa ja hajotit mut ja meidät pala palalta. Joulu- uusivuosi oli vaan viimeiset naulat arkkuun- ja tinder tulille.

Oon pahoillani. Toimisin paremmin ja eri tavalla jos voisin muuttaa asioita.

 


Tämä tilanne ei kerro mitään minusta, siitä mitä sä oot mulle ollut, mitä me ollaan mun silmissä oltu, mikä merkitys meidän historialla on ollu mun elämässä tai mitä meistä uskoin ja toivoin. Se miten pysyin ja pidin kiinni, vaikka sattui, kertoo kyllä kaiken.

Selvä.

 


Tämä tilanne kertoo vaan ja ainoastaan sun valinnoista, jotka teit – miettimättä meitä tai mua. Ehkä miettimättä sun valintojen vaikutusta itseesikään.

Harmi, että heräsin sen suhteen tilaan liian myöhään, kun en enää voinut tehdä mitään korjaavaa. Jos olisin voinut tehdä olisin tehnyt.

 


Mä jotenkin kyllä ajattelen, että sulla on varmaan ihan hyvä olla ja elät sun happy lyfeä tinderistä ja instasta löydettävien huomionlähteiden parissa. Saat egoboostia, seuraa ja asioita, mitä et musta edes hakenut, halunnut ja ehkä tunnet tunteita, mitkä mua kohtaan ja mun kanssa oli ehkä hävinnyt.

Mulla ei ollut hävinnyt mikään tunne sua kohtaan. Se meidän tilanne ajoi mun käytöksen vaan sellaiseen umpikujaan jossa en osannut nähdä isoa kuvaa / mitä aiheutin sulle / en kuullut sua / sun hätää. Pakenin todellisuutta ja odotin vain, että kyllä se siitä korjaantuu.

Mun rakkaus tai jumalointi sua kohtaan ei koskaan kuollut. Sä olit edelleen se mitä mä halusin.

Mulla on kaikkea muuta kuin hyvä olla. Mulla olisi hyvä olla sun kanssa. Mutta mä koitan kans uskoa, että kyllä aika parantaa. Kyllä mäkin selviän tästä.

 


Uskoisitko tosissaan itse, jos sanoisin, että itken ja ikävöin sua- Kun samalla lässytän ja juoksen ympäri kyliä deittailemassa muita? Haluaisitko mua edes sen jälkeen? Sehän kertoo vaan siitä, että kuka vaan kelpaa 🤷🏼‍♀️

Sit, kokeile taas sitä vaihtoehtoa, et mitä jos mun sanoma onkin totta, vs se mitä ajattelet omassa päässäsi olevan totta. Näytä mulle yksikin toinen nainen jolle lässytän tai jonka luona juoksen pitkin kyliä? Tai, että “kuka vaan kelpaa”.

Sä kerroit tuolla yllä, että olen opettanut sulle, että et siedä mitä vaan. Säkin opetit mulle, et kuka vaan ei kelpaa. Luuletsä et jos tapaisin jonkun tai lässyttäisin jonkun kanssa, ni en vertais sitä suhun? Miks toi ei tee niinku Johanna? Miks toi ei lähettele sellasia viestejä niinku Johanna? Miks ton kanssa ei voi lässyttää niitä näitä niinku Johannan. Voin kertoa. Mulle ei jatkossa kelpaa kuin Johanna x2.

Jos mä en itkisi ja kaipaisi sua OIKEASTI, niin miks tää vaiva? Koska haluan manipuloida sua ja oon narsisti? Ja saavuttaisin sillä mitä? Et saisin sut takas ja mun sairaassa päässä suunnittelisin, et sit voisin tuhota sua lisää? Koska? Miksi? Saisin siitä tyydytystä?

Mä itken sua koska mä kaipaan sua oikeasti ja tekisin mitä vaan, että saisin sut takas. Jotta meillä voisi olla se unelmienparisuhde mikä meillä piti olla. Ja mä OIKEASTI uskon, että meillä voisi olla sellainen. Mun (edelleen vain mun näkemys) mielestä meillä oli jotain spesiaalia, joku vitun klikki mitä ei ole muualla, jotain ainutlaatuista, (edelleen vaan mun näkemus) mun mielestä me sovittiin ja kuuluttiin yhteen. Me oltiin se juttu. Mulla on myös ihan helvetillnen syyllisyyden taakka. Mä haluaisin olla sulle unelmienpoikaystävä sen paskan takia mitä oot mun takia kestänyt ja mitä oot mun takia tehnyt. Mä haluaisn antaa takaisin. Maksaa velkani. Hyvittää kaiken. Olla se mikä mun piti olla sulle. Näyttää kuinka paljon mä arvostan sitä, et sä oot just mun kanssa, et kaikist amailman ihmististä sä valitset mut.

 


Sä teet samaa mitä ennen mua ja meitä (tosin myös osin meidän aikana). Eikö se oo sillon just se, mitä elämästä haluat kun aina palaat siihen? Toimisit toisin, jos haluaisit muuta.

Miten mä voisin toimia toisin? Miten mun pitäisi toimia?

Mitä mun pitäisi tehdä, että sä kokisit, että sä olet se mitä haluan?

Sä olet antanut signaaleja ja sanonut suoraan, että en ole sitä mitä sä haluat. Sua ei ole mulle.

Mitä mun pitäisi tehdä? Mun pitää koittaa jatkaa myös elämää. Ma kaipaan sua ja meitä ihan helvetisti, mut en mä halua loppuelämääni olla onneton ja surullinen.

Jos sä kerrot, että mitkä toimet kertoisi sulle, että mä haluan vaan ja ainoastaan sut, ni mä teen sen. Oon sanonut ennenkin, että tekisin mitä vaan sun takia, ihan mitä vaan sun takia.

 


Sähän nämä valinnat tähän oot näihin puitteisiin luonut ja tehnyt. En minä. Miks muuten tehdä valintoja, jos ne ei veisi sua niihin asioihin, mitä oikeasti haluat?🤷🏼‍♀️

Mitä mä halusin? Paremman suhteen meidän välille. Voin katsoo taaksepäin ja tiedän että annoin 100% sille. Parisuhteessa kun vaan on kaks. Ei riitä että toinen haluaa sitä ja antaa kaikkensa.🤷🏼‍♀️

Oon pahoillani, että en nähnyt sitä oman pahanoloni takia tarpeeksi aikaisin. Oon pahoillani, et pidin meitä itsestäänselvyytenä ja luotin siihen, et kyllä me selvitään. Koska me ollaan me. Oon myös kiitollinen, että teit mitä teit ja surullinen, että mä en tarpeeksi aikaisin tehnyt mitä olisi pitänyt tehdä.

 


Kyselet multa onko jotain mitä voisit tehdä mun/ meidän eteen?
Sähän oot jo tehny mun ja meidän eteen asioita?
Et vaan positiivisia saatika sellaisia mitkä olis tuonut meitä lähemmäs toisiamme 🤷🏼‍♀️

Kiitos

 


Pöydät toisin päin- Mitä haluaisit multa? Mikä riittäisi? Palaisitko?

Tosi vaikea asettua täysin tilanteeseen, että pöydät olisi toisinpäin. Näillä tapahtumilla, mä en olisi hävinnyt koskaan.

Mitä haluaisin sulta, jos sä olisit mä ja mä olisin sä.

Kerron tosiaan täysin omalta kantiltani, vain omia ajatuksiani hyödyntäen, väittämättä tai luulematta niitä sun oikeiksi ajatuksiksi.

Jos mä olisin sä ja ajattelisin et mä eli sä o.. Tota.

Jos mä olisin sä ja sä olisit mä. (johanna) pitäisin sua (jyriä) edelleen mulle spesiaali-ihmisenä. Olisin (mä-johanna) koittanut lässyttää ja deittailla jotain randomkyrpää, mut siitä puuttu jotain. Mun ongelmat olisi, että pelkäisin (mä- johanna) tulla satutetuksi samalla tavalla uudelleen. Oikei se (jyri) sanoo kaikkea, mut mitä jos antaisin sille (sulle-jyrille) mahdollisuuden ja kaikki oliski samaa paskaa. En (mä-johanna) kestäisi enkä haluaisi sellaista enää. Ja se yks mun rekkalesbokaveri, joka on voimaannuttanut mua sen puheilla, haukkuis mut (mä-johanna) täysin pystyyn. Ja kaikki muutki kaverit.. Mut tavallaan kai ehkä jotenki kaipaisin (mä-johanna) jotain siitä suhteesta tai ihmisestä (susta-jyristä). Koittaisin (mä-johanna) kaivella sen tarkoitusperiä, näkisin tai puhuisin sen (sun-jyrin) kanssa ja selvittäisin, et onko se (jyir) tosissaan mitä sanoo. Mitä jos sen kanssa olisikin täydellinen suhde. Mitä jos se oikeasti on nähnyt kaikki ongelmat ja kasvanut oikeasti himisenä. Mitä jos se oikeasti tekisikin mun eteen töitä ja olisinki mailman onnellisin, koska sen kanssahan mä halusin olla mailman onnellisin.

Pöydät toisin päin- Mitä haluaisit multa? Mikä riittäisi? Palaisitko?

Jos pöydät olisi täysin toisinpäin, ja kokisin, että sä olisit (vittu mä en enää tiedä itekkää, et kuka on sä ja kuka mä) mulle jotenkin tärkeä

  • näkisin sut
  • tai puhuisin sun kanssa
  • puhuisin ja selvittäisin, et ootko tosissas
  • päästäisin sut ehkä koeajalle, tutustumaan ja katsomaan uudestaan

Palaisitko. Silmiä räpäyttämättä

 


 

Enkä mä Johanna ole ollut sulle sellainen kun olen ollut niin ilkeyytani tai pahuuttani, vaan epäkypsyyttäni. Osamaattomuuttani. Syistä jotku johtuu musta, ei susta.

Share on whatsapp
WhatsApp
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Blogit
Jyri Mustonen

Miksi joku menestyy

Minua on jo pitkään mietityttänyt ajatus, että miksi toiset menestyvät ja miksi toiset ei. Tässä pohdinnassa jätetään ulkoiset seikat huomiotta ja keskitytään ihmiseen, yrittäjään. Onko

Lue kokonaan »
Yritysideat
Jyri Mustonen

Yritysidea: Sano se viinillä

Tässä on yritysidea jota olisi kiva toteuttaa itsekkin, muuutta kapasiteetit, realiteetit ja aika huomioon ottaen ja linjan mukaisesti postaan jokaisen yritysidean jatkossa tänne – Jotta

Lue kokonaan »
Työkalut
Jyri Mustonen

Minun työkalupakki – Jyri Mustonen

Digitaalista elämää, ja nykypäivänä elämää muutenkin elävä voi hyödyntää digitaalisia työkaluja elämässään. Montakohan elämä -sanaa, voi yhteen lauseeseen sisällyttää.. Ajatelin jakaa minun käyttämäni työkalut. Teen

Lue kokonaan »
0 0 vote
Article Rating
Tilaa ilmoitukset
Ilmoitukset
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments

Kirjoita Artikkeli

Let's KICKASS

Onko sinulla huikea artikkeli-idea?

Jaa se muiden kanssa. Yritysideat, kirja-arvostelut – you name it. Mikäli sinulla on idea sopivasta sisällöstä, niin kirjoita artikkeli, niin julkaisemme sen.

Vinkkaa löydöstäsi

Let's KICKASS

Löysitkö jotain mielenkiintoista?

Löysitkö jotakin mielenkiintoista, jonka haluaisit jakaa? Mielenkiintoinen artikkeli? Yritysidea? Startup?

Vinkkaa löydöksestäsi vapaamuotoisella lomakkeella ->